Sitä aina kuulee "pelotteluja" asiasta. Pitää muistaa käyttää lapsi korvatulehduksen jälkeen korvakontrollissa, ettei pääse muhimaan ja kehittämään liimakorvaa. Jos on liimakorva, ei kuule kunnolla. Ja sitä rataa....

No, tästä ei meillä ole kyse. Aina on lapset käytetty kontrollissa. Mutta, kun ei tavallisella korvalampulla näe mahdollista liimakorvaa. Pienen epäilyn voi kyllä esimerkiksi tärykalvon liikkumattomuus herättää. Mintun viime syksyn ensimmäinen korvatulehdus oli lokakuussa, sen jällkeen oli monta uutta tulehdusta ja vanhaa tulehdusta ja paksua sameaa tärykalvoa ja sitä ja tätä. Aivan täysin terveenä korvia ei nähty missään välissä. Mutta liimakorva-sanaa ei tainnut kukaan mainita missään välissä. Joten tulihan tuo sitten pienenä yllätyksenä, ainakin minulle.

Putkitukseen ja kitarisan poistoon päästiin siis 2,5kk jonottamisen jälkeen maaliskuun puolivälissä. Pienen neidin aika oli vasta klo 11, joten siinäpä tuli sitten sekä äidin että tyttären paastottua koko aamun. En nimittäin voinut itse mennä lähellekään keittiötä saatika ottaa itselleni syötävää. Sillä eräs neiti oli heti perässä pyytelemässä itselleen maitoa.  Minä, mies, Minttu sekä Pilvi olimme sairaalassa toimenpiteen ajan. Anestesialääkäri halusi kuunnella Mintun keuhkot varmuuden vuoksi, että on hyvin parantunut keuhkokuumeesta. Operaatio kesti vajaan tunnin. Heräämössä meitä odotti todella kipeä tyttö. Pidin sylissä tokkuraista itkevää tyttöä. Kipulääkettä annettiin lisää, joka sitten hetken kuluttua auttoia ja Minttu nukahti uudestaan. Lääkäri kävi sitten kertomassa toimenpiteestä ja totesi sen olleen hyvin tarpeellinen, sillä molemmissa korvissa oli ollut liimakorva, sekä järkyttävän paljon liimamaista eritettä, joka oli imetty pois. Putket oli siis laitettu ja isot kitarisat otettu pois. Nyt toivotaan, että putket pysyvät paikallaan. Tosin, kun putkitushetkellä on korvissa paljon eritettä, tarkoittaa se sitä, että putket voivat tulla nopeammin pois. Sitä ehkäistäksemme tiputtelimme sitten viikon ajan korvatippoja Mintun korviin. Lääkärin käynnin jälkeen Minttu nukkui sitten sylissäni siihen asti, kunnes minun piti mennä syöttämään Pilvi. Heräämössä ei saanut olla kuin yksi vanhempi kerrallaan. Minttu oli sitten minun poissaollessani yrittäny juoda maitoa sekä syödä rahkaa. Molemmat olivat tulleet ylös ja tyttö oli edelleen aika kipeän oloinen. Laitoimme hänet sitten jatkamaan unia sänkyyn. Kello alkoi jo olla paljon ja hoitajat uhkailivat osastolle menolla ,jos ei ehdi tyttö tokeentumaan ennen päiväkirurgian osaston  kiinni menoa. Naapuri oli miehelle todennut, että toimenpiteestä kaksi tuntia ja Minttu jo juoksee. No, ihan nopsaa tuo ei kyllä tokeentunut. Saimme lopuksi olla molemmat miehen kanssa heräämössä, koska siellä oli jo rauhallisempaa. Mies lähti sitten Pilvin kanssa hakemaan isompia lapsia päiväkodista ja viemään heidät Heseen syömään. Kun Minttu sitten viimein heräsi, oli hän jo aivan kuin toinen tyttö.  Joi mehua ja söi hedelmäsoseen. Minä sain potilaiden välipalakaapista itselleni myös leivän.  Kotihoito-ohjeet kerrattiin. Ja viimeisinä sitten lähdimme kotiin, juuri viime hetkellä. Laittoivat ovia jälkeemme lukkoon. :)

Nyt sitten yritetään muistaa suojata neidin korvia suihkussa ja uidessa. Ja kuukauden päästä pitäisi mennä tk:hon kontrolliin katsomaan korvien ja putkien tilanne. Lääkäri meinasi, että saattaa Mintun kuulokin parantua kunhan korvat nyt pääsevät paranemaan.

Tulipa nyt sitten sekin nähtyä, että kyllä se liimakorvakin voi oikeasti kehittyä. Korvatulehduksia on isommilla lapsillakin ollut. Pyryllä ihan kierteeksi asti, mutta ei kyllä näin pahasti kuin Mintulla.

Tässä taas kuva pikkupotilaasta. Sairaalasta lähtiessä hoitajalle totesinkin, että onpa tässä viimeisten 5kk aikana tullut taas käytyä sielläkin ihan riittävästi. :)

Viisi tuntia operaation jälkeen jo jaksoi leikkiäkin.