Ei kiitos korvakierrettä, eikä sairastelukierrettä!!!Pysyköön poissa. Vaan kuinka mahtaa käydä. Pahaa pelkään. Nyt jo nimittäin iski ensimmäisen korvatulehduksen pienimmäiselle. Ja kyllä käy sääliksi. On sentää nuo isommat vähän vanhempia olleet, kun on ensimmäinen korvatulehdus tullut. Millan korvakierre alkoi vasta kun hän oli reilut 2v. No yhtä ikävää se on, oli pieni tai iso. Yksi huonompi seikka tässä on se, ettei Mintun pikkuinen masu ja suolisto tunnu oikein tykkäävän elimistössä kiertävistä antibiooteista. Ensimmäisen kerran tässä taloudessa olen nyt antibioottiripuliin törmännyt. Eli, vaippoja saapi taas vaihtaa urakalla. Olen nyt yrittänyt luottaa siihen, että erään lääkärin toteamus maitohappobakteereista on totta. Omaan suuhuni niitä olen nyt laittanut, hän kun oli sitä mieltä että on ihan sama otanko niitä itse vai annanko vauvalle. Olis se kiva tietää, että meneekö ne muka mun maidon mukana vauvalle vaiko eikö. Voishan sitä yrittää niitä Mintullekin suoraan antaa, vaan enpä ole tähän päivään mennessä oikein hyvää keinoa keksinyt, miten ne jauheet saisi suuhun tai varsinkin mahaan asti menemään. Ne kun eivät liukene nesteeseen oikein millään ja vaikka juottaa maito/maitohappobakteeri seosta vauvalle pullosta tai lusikasta, tuloksena on aina ollut se, että maito menee suuhun ja tyhjän pullon reunoilla tai lusikan pohjalla on tiiviisti ne kaikki jauheet. Ehkä meillä on vaan tekniikkavirhe.

Lauantai-sunnuntai välisen yön siis kannoin kovasti huutavaa neitosta. Kanniskelupanoksensa antoi myös anoppi, jonka pehmeiden (ja ehkä vähän pulleidenkin) muotojen lomaan neiti aina välillä rauhoittuikin. Mutta niin hysteerinen hän muut hetken oli, ettei särkylääkettä saatu mahaan asti menemään. Aamusella sitten vihdoin lääkettä meni sen verran perille, että se vähän vaikuttikin ja pystyin ajamaan neidon kanssa läheiseen (30km) päivystykseen, jonne ottivat meidät vaikka ulkopaikkakuntalaisia olimmekin. Toinen korva tosiaan tulehtunut. En olis sitä tajunnut, en vielä yölläkään tajunnut, että mistä oikein kiikastaa. Aluksi luulin, että on mahapöpö iskenyt. Minttu kun illalla oksensi koko vatsansisältönsä päälleni ja itsensä päälle. Mutta sitten alkoi kuume nousta ja kun neiti vain huusi ja huusi vielä kovempaa makuuasennossa, aloin pikkuhiljaa epäilemään, että josko sitten korvasärkyä. Ja sitähän se. Vieläkin tuo on räkäinen, oikeastaan paljon räkäisempi mitä ennen korvatulehdusta. SEn takia en heti tajunnutkaan, että vois korvissa jotain olla, kun ei tuolla mitään isompaa räkistä ollut vielä ollut. Nyt onkin vähän hankalampaa neidin tyynnyttely, kun tutin lykkääminen suuhun saa aikaan aika kamalan konsertin. Eikä ihme, sillä milläs hengität jos suussa on tulppa ja nenässä on kökköä tukkeena vaikka muille jakaa.

Tulispa taas kesä, lämpö....ja olis vähemmän näitä syksyn ja talven vitsauksia.