Jottei elämä kävisi liian tylsäksi...pitää sitä sitten itsekin välillä käydä kyynärtaivetta tarjoamassa. Olihan siinä taas rattoisaa aamulla seitsemän jälkeen istuskella n. reilun kolmenkymmenen muun kyynärtaipeen tarjoajan kanssa ja odotella, millon valotauluun lätkähtää oma numero. Saapuessani sain numeron 84, sillä hetkellä "luukulle" kutsuttiin nro 65. Kello oli 7.25, minulla aika 7.35, siinä vaiheessa jo epäilin, että näinköhän mahdan päästä likikään oikeaan aikaan pistettäväksi. Enkä tosiaan päässytkään. "Luukulle" pääsin siis aika pitkän odottelun jälkeen ja sen jälkeen vielä uusi odottelu, että pääsisi itse näytteenottoon. Lopulta 8.05 tauluun ilmestyi kauan odotettu numero. Eipä ajat olleet siis kuin puoli tuntia myöhässä. Tosi kivaa. Hommassa minusta vähän parantamisen varaa. Mielestäni ihmisillä olisi muutakin tekemistä kuin istua kuuntelemassa "plim"-ääntä ja tuijottamassa taulua ja siihen ilmestyviä numeroita. Vaan kuluuhan se aika niinkin ja kun keski-ikä siellä odotusaulassa oli 60v. kieppeillä, ehkei niillä kanssa odottajilla ihan niin kiire ollutkaan.

Tänään voisikin soitella ja kysellä tuloksia, näkee taas mitä se minun kilpirauhaseni tällä hetkellä sanoo.

Vauvan kanssa tuli käytyä tiistaina neuvolassa. Eri terveydenhoitaja kuin viimeksi ja taas saimme aluksi kuulla kommentit ja ihmettelyt siitä, miten raskausviikkoja oli ollut jo niin paljon ja vauva kuitenkin näin pieni. Mutta, sen jälkeen kuultiinkin melkein pelkästään positiivista. Paino oli noussut riittävästi. Sitä oli nyt 2345gr. Pituutta tosi ei mittauksen mukaan ollut pahemmin tullut. Mutta pääasia, että paino alkanut nousta. Ja tyttö oli tosi terhakkaan oloisella tuulella ja käännähti siinä hoitotasolla mahalleen...liekö vahinkoa, mutta terveydenhoitajan kanssa sitä siinä kyllä vähän ihmetellen katseltiin. Nyt sitten odotellaan taas uutta punnitusta, joka on ensi viikon tiistaina.

Tänään sain VIHDOIN ja viimein valmiiksi kutsukortit ristiäisiin. Pitihän ne värkätä kun Pyrynkin ristiäisiin sellaiset tein.


Stressiä noista ristiäisistä vähän pukkaa. Kun tuntuu aina puolet asioista unohtuvan. Eilen taas vaihteeksi muistin, että kukat on edelleen tilaamatta. Kohta käy niin, ettei niitä ehditä toimittaa. Oma kampaaja-aikakin on tilaamatta, siis pitäis ennen ristiäisiä käydä vähän pätkäsemässä näitä hiuksia. JOhan näitä on 1,5v kasvatettukin, ehkä olisi aika vähän siistiä latvoja. :)

Ja tähän loppuun vielä kuva 1kk ikäisestä pikkuprinsessasta.