Ei sillä etteikö marja-aronia olisi nätti kasvi, mutta leikkimökin lattiassa nuo marjatahrat ei kovin kivoilta näytä. Varsinkin kun marja-aronia värjäävyydeltään on ehkä vielä mustikkaakin pahempi. Melkein jo menin hakemaan lapiota tallin nurkalta aikomuksena kaivaa jok´ikinen aronian taimi maasta. Mutta kun niitä taimia tässä meidänkin pihassa on varmaan pari sataa + muiden naapureiden rajoilla olevat taimet, päätin jättää homman sikseen ja tyydyin ärhentelemään sekä omille että naapurin lapsille, jotka ilkivallan teossa yhteistuumin olivat olleet. Tytöt (kielloistani huolimatta) ensin kantaneet marjat leikkimökkiin, jonka jälkeen pojat sitten polkivat iloisesti tanssahdellen marjat lattiaan. Enkä minä koko toimitusta huomannut, ennenkuin meidän talon ulko-oven luo ilmestyi epämääräisiä kengänpohjan mukana tulleita liiskaantuneita marjoja. Nyt on meidänkin kynnyksessä yhtä kivat marjajäljet kuin tuossa leikkimökin kynnyksessä.
Sunnuntai-aamuna huomasin, kuinka naapurin täti luikahti nurkaltamme omalle pihalleen kädessään rätti ja pesusanko. Oli sitten käynyt yrittämässä jynssätä leikkimökin lattiaa puhtaaksi, vaikka nimenomaan olin sanonut, ettei hänen sitä kuulu käydä pesemässä. Lapset olis saanut pesupuuhiin pistää, vaan eipä siitä varmaan mitään olis tullut. Ja eipä tuo lattia puhdas ole nytkään, ehkä täytyy yrittää hioa loput värit pois. Olihan tuolla lautalattian päällä alunperin muovimattokin, vaan rakkaat tyttökullat olivat sen jo perjantaina sieltä pois kantaneet, joten marjamehu pääsi oikein huolella imeytymään käsittelmättömään puuhun.
Nyt on sitten kuulemma naapurin lapsilta viikkorahat peruttu ja yhteistuumin päätettiin muutaman päivän kestävästä yhteisleikkikiellosta. Osansa tähän asiaan vaikutti myös se, että tytöt (naapurin 9v ja meidän 5v) olivat päätyneet leikkimään parturia. Ensin perjantaina, jollon jäi vielä vähän epäselväksi se, että olikovatko olleet yhdessä meidän neidin etuhiuksien kimpussa vai oliko oma neitimme itse saksia napsautellut ja hiustupsut telkkarinsa taakse kätkenyt. Mutta kun sitten lauantaina yhytin molemmat lapset parturointipuuhista (hiukset jälleen kätketty telkkarin taakse), annoin molempien kuulla kunniansa. Perjantain jälkeen etuhiukset olivat vielä ihan kivat, mutta lauantaina niistä tuli jo vähän epämääräisemmät. No, onneksi hiukset kasvaa, eikä isompia koloja kuitenkaan syntynyt. Tosin täytyy harkita saksien laittamista kaapin ylimmälle hyllylle, tosin se hankaloittaa niiden käyttöä huomattavasti omaltakin osaltani, niitä kun tarvitsen päivän mittaan aika usein.
Kommentit