Minä arvostin sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia todella paljon. Luulin, että muutkin arvostavat. Ajattelin, ettei noin tärkeitä ihmisiä voi olla arvostamatta. Mutta, olinko väärässä? Kun kuuntelee joidenkin ihmisten mielipiteitä, tuntuu, etten sillä hetkellä edes kehtaa tunnustaa itsekin opiskelevani terveydenhoitajaksi. Tällä hetkellä tuntuu välillä vaikealta tunnustaa sitä edes itselleni. Halusin ammattiin, jota itse arvostan, halusin ammattiin, jota muutkin arvostavat. Mutta jos näin ei ole, kannattaako jatkaa opiskelua? Onko valmistumisen jälkeen taskussa vain toinen turha paperi enkä taaskaan tiedä mitä teen ISONA? En halua ammattiin, jota ei arvosteta. Tahdon kokea ylpeyttä sanoessani olevani terveydenhoitaja.
Opiskelun alkuaikoina jäin aina odottamaan mitä tuleman pitää, kun kerron mitä opiskelen. Mutta, juuri kukaan ei ole sanonut mitään. Ainakaan mitään positiivista. Lähinnä kasvoilla on ollut ihmetystä ja kysymyksiä, että MIKSI ihmeessä insinööri opiskelee terkkariksi. Tähän kysymykseen olen yrittänyt keksiä hyvää vastausta, sellaista vastausta, joka herättäisi kyselijät ajattelemaan hoitajien tärkeyttä. Olen ollut pettynyt saamastani "vastaanotosta". Nykyään välttelen opiskelustani puhumista, koska en ole saanut kuulla niitä vastauksia joita odotin... "wau, hienoa" tai "olet valinnut hyvän ammatin".

Itse muistan monia "hyviä" hetkiä sairaalasta. Muistan sen ihanan tähtisilmäisen kätilön synnytysvuodeosastolta, joka Pyryn syntymän jälkeen käveli käytävällä vastaan ja hymyili niin, että se olisi piristänyt synkänkin päivän. Muistan sen jo vähän iäkkäämmän hoitajan, joka ensimmäisen keskenmenoni ja kaavintani jälkeen otti olkapäästäni kiinni ja kehoitti menemään metsään, puhumaan vaikka puille, jos ei kenellekään muulle pystyisi puhumaan. Muistan sen hymyilevän hoitajan, joka pahoitteli minulle leikkaussalin kylmyyttä ja lääkäriä odotellessamme yritti valaa minuun uskoa tulevaisuuteen. Muistan sen mieshoitajan, joka huolehti esikoisesta tämän herätessä kitarisaleikkauksen jälkeen nukutuksesta. Muistan sen terveydenhoitajan, joka Pyryn odotuksen alkumetreillä soitti minulle kotiin ja kyseli malttamattomana äitiyspoli-kuulumisia. Muistan sen toisen tähtisilmäisen hoitajan lastenosastolta, joka jokaisen kerran tuli huoneeseen hymyillen, vaikka tiesi vastassa olevan varsin jääräpäisen pienen keuhkokuumetta sairastavan pojan. Muistan sen vastasyntyneiden tehon hoitajan, joka sai minut tuntemaan ylpeyttä, kertomalla vauvan syöneen rinnastani 60ml ja kehoitti olemaan siitä ylpeä, koska vauvalle ei tarvinnut antaa yhtään lisämaitoa sillä syötöllä. Tunsin ylpeyttä itsestäni sekä vauvastani, joka pienestä koostaan ja väsymyksestään huolimatta oli niin upeaan suoritukseen kyennyt. Muistan sen toisen vauvatehon hoitajan, joka rempseään tyyliin kehui  ja nauroi pientä ihmistaintani, joka oli jaksanut laittaa vastaa ikävältä tuntuvaa toimenpidettä.

Näistä muistikuvia on piirtynyt mieleeni useita. Ne ovat minulle tärkeitä. Ne saavat hoitajat näyttämään silmissäni tärkeiltä. Toki meitä on moneen junaan, vastaan on sattunut yhtä ja toista vähemmän hyvää kokemustakin. Mutta pahimmat negatiiviset kokemukset ovat kyllä sattuneet lääkärien taholta, lääkärien, jotka taitavat nauttia jokseenkin hyvin paljon korkeampaa arvostusta kuin hoitajat. Ja tuntuu, että lääkärit tietävät sen itsekin. Sen näkee heidän käytöksestään, he eivät ikinä milloinkaan voi laskeuta "tavallisen" ihmisen tasolle, vaan ovat useasti ylimielisiä, AINA oikeassa. Tiedän, tässäkin suhteessa meitä on moneen junaan, eikä saa yleistää. Mutta niin se vain on, että monikin lääkäri (varsinkin lääkärisedät) on saanut minut itkun partaalle, useita kertoja. Arvostan toki heitäkin, ovat koulutettuja ja viisaita, mutta niitä vuorovaikutustaitoja usein puuttuu. Sen takia en ymmärrä sitä asiaa, että lääkärit nauttivat arvostusta, hoitajat eivät.

Summa summarum. Tehyn työtaistelusta huolimatta hoitajat nauttivat yhä edelleen kunnioitustani, arvostan heitä, lähes jokaista. Työ on tärkeää, vaativaa ja raskasta. Mutta, arvostavatko muut heitä? Arvostaako kukaan minua, jos joskus terveydenhoitajaksi valmistun?