Ei ole koolla pilattu neitonen..vaan sitäkin sisukkaampi eli siis pieni ja pippurinen. Pituutta lienee (toivottavasti) hieman yli 80cm ja painoa just ja just alle 10kg. Paino onkin pysynyt samana muutaman kuukauden ja syynä luultavasti ovat sairastelut. Mutta onneks eivät sairastelut ole kuitenkaan pientä sisupussia muutoin lannistaneet. Siitä lienee todisteena parin viimeisen viikon sairastelut, joista huolimatta pienellä duracell-pupulla on melko hyvin riittänyt virtaa.

Mintulla oli siis pitkällistä räkätautia jälleen. Kolmisen viikkoa sitten oli öisinkin niin kivaa yskää, että sen seurauksena tuli oksennuskin. Sitten eräänä lauantaina nousi kuume, mutta se laski lääkkeellä, eikä seuraavana päivänä enää noussut uudelleen. Neiti meni sitten maanantaina hoitopaikkaan, josta sitten kerrottiin että edellisellä viikolla oli siellä ilmennyt rotavirus-tapaus. Eikä aikaakaan, kun neiti sitten samaisena iltana alkoi oksentaa. Hain heti apteekista ripulijuomaa, sitä vadelmanmakuista!!!! Ja se kelpasi hyvin. Kröhä vaivasi edelleen ja väliläl oksennettiin yskän ja välillä oksennustaudin takia. Kaikki tuli siis ylös koko tiistai päivän sekä ripuli alkoi. Tiistai-iltana nousi kuume joka jatkui keskiviikkona ja tyttönen alkoi valitella oloaan kovasti. Ripuli oli vetistä. Onneksi juoma maistui koko ajan. Päätin kuitenkin kiikuttaa tytön päivystykseen, sillä omalääkärille ei aikoja saanut. Tk:ssa oli paha lääkärivaje ja puhelimellakaan ei meinannu päästä läpi. Kaksi tuntia soitin ennenkuin sain jonku puhelimen päähän. Päivystykseen siis kahden pienimmän kanssa lähdettiin ja silloin Minttu oli jo aivan väsynyt ja kipeän oloinen. Annoin siellä jonossa ollessamme neidille jälleen särkylääkettä.Edellisenä yönä oli noussut myös vauvalle kuume, joten halusin lääkärin katsovan myös hänet. Saimme kuulla, että pääsisimme jonon ohi, koska vauva oli vielä niin pieni. Mutta silti jonotimme 1,5tuntia ennenkuin lääkärin näimme. Minttu vain nukkui mun sylissä ja lääkärin oli sitä mieltä, että tarvinnee osastohoitoa. Korvat olivat terveet, keuhkoputkentulehdusta epäili. Ja tadaa, Pilvi-reppanalta löytyi ensimmäinen korvatulehduksensa. Saimme lähetteen lastenpäivystykseen Mintun takia. Otettiin näytteitä, crp oli normaali, samoin verensokeri ja hemoglobiini. Sitten odottelamaan lastenpäivystyksen hoitajaa ja lääkäriä. Ja kuin taikaiskusta, Minttu piristyi. Särkylääke siis alkoi vaikuttaa ja kuume (joka oli päivystyksessä noussut) laski. Ja neitonen juoksi siellä pitkin käytävää. Kävimme labrassa ja parista ripulivaipasta kaavittiin myös ulostenäyte. Itse totesin siinä vaiheessa neidin perässä juostessani, että ei tämä kyllä mitään osastohoitoa ja nesteytystä tarvitse. Ja saman totesi myös lääkäri viiden tunnin päivystyskeikan jälkeen. Mutta mikä parasta, olin erittäis tyytyväinen, että korvat olivat tyttösellä terveen näköiset. Lähdimme kotiin toipumaan... tosin en siinä vaiheessa vielä arvannut, että se osasto meitä kutsuisi, toisen taudin takia.

Torstaina ripuli rauhoittui. Perjantaina maha oli jo oikeastaan kovalla. Loppujen lopuksi siis melko helpolla Minttu selvisi, sillä kyseessä tosiaan oli rotavirus. Sitkeä vihreä räkä tosin vaan jatkoi valumistaan ja kröhää oli edelleen.

Sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä kävin katsomassa kitisevää tyttöä huoneessaan ja totesin kuumeen TAAS nousseen. Maanantai-aamuna yritin taas tk:sta aikaa, että korvat ja keuhkot olisi katsottu uudelleen, kun tuo kaamea räkätauti ja limaisuus olivat jatkuneet jo niin pitkän aikaa. Mutta eipä niitä aikoja taaskaan saanut. Niinpä ei auttanut kuin laittaa neidon kummitädile viestiä, että onnistuisiko neidin tarkastaminen. Ja illalla sitten suuntasimme lastenpolille "yksityiskäynnille". Korvat olivat ok, mutta monien tulehdusten jäljiltä tärykalvot jokseenkin paksuhkot, eivät siis täysin normaalit, mutta ei uutta tulehdustakaan niissä. Keuhkot suht ok kuuloiset. Neiti touhusi siellä taas ihan vauhdikkaasti. Otettiin kuitenkin pika-crp, jotta voitaisiin olla "rauhassa". Mutta tulos olikin poikkeava eli 66. Päätettiin siis mennä seuraavana aamuna päivystyksenä viralliselle käynnille lastenpolille, että saataisiin kunnon labrat otettua. Kuume jatkui, mutta laski lääkkeillä.

Tiistai-aamuna katsottiin taas korvat ja kuunneltiin keuhkot. Korvat samanlaiset kuin aiemmin ja keuhkoissa kuului kulkevan kovasti limaa. Otettiin vielä imunäytä nenästä, josta katsottiin influenssa, joka oli negatiivinen. Kummitäti kirjoitti Mintulle antibiootti-kuurin pikittyneeseen limaisuuteen, käski käydä labrassa verikokeilla ja lähteä sitten kotiin odottamaan tuloksia. Sanoi, että soittelee sitten tuloksista kotiin.

Ehdimme juuri päästä kotiin ja riisua ulkovaatteet, kun puhelin jo soikin. "Tulisitteko takaisin!?" kuului pyyntö. Ensin sanoin, että no ei tulla, kun just päästiin kotiin. Mutta crp olikin tuplaantunut yön aikana, ollen nyt 121. Ajattelin sitten, että käydään nyt sitten vielä siellä keuhkokuvassa ja tullaan takaisin kotiin. Mutta totuus valkeni hetken kuluttua ja meidän pitikin mennä keuhkokuvan jälkeen lastenosastolla, jossa neidille aloitettaisiin suonensisäinen antibiootti.

Söin ja puin lapset taas. Miehelle soittelin ja mietittiin aikatauluja ja muista. Aika sumplimista taas kun on vain yksi auto käytettävissä. Sairaalalla Minttu juoksenteli röntgenin odotushuoneessa ees taas. Virtaa riitti. Minä juoksin perässä ja välillä hytkyttelin vauvaa vaunuissaan.Kuva saatiin otettua aika helpolla, minä pidin kiinni käsistä ja hoitaja jaloista. Sitten menimme osastolle, jossa hoitaja ihmetteli neidin hyvää kuntoa. Pääsimme vihdoin huoneeseen (toivottoman pieniä huoneita) , jossa hoitaja mittasi tyttöseltä kuumeen. Mittari näytti 39.1!!!!!! Ja tämä tyttö se vaan juosta kipitti ja touhusi. Itse olisin ollut varmaan aivan reporanka samanlaisen sairastelun jäljiltä. Siis mulla tosiaan on pieni sisupussi tyttönen!!!! Joka ekan päivän protestoinnin jälkeen melko hyvin sopeutui sairaalassa oloon. Toki yritti kenkiä ja takkia hakea moneen otteeseen ja lähteä kotiin, mutta muutoin oli reipas. Ja alkoi jo itsekin aina lääkkeen annon aikana sanoa itseään reippaaksi. Ja kun lääkityksen ansiosta selvästi alkoi olokin kohentua ja ruokakin pitkästäa ikaa maistua, niin söi isot annokset ruokaakin jo toisena sairaalapäivänä. Kolme päivää ja kaksi yötä siellä sairaalassa vierähti. Minä olin vauvan kanssa siellä päivät ja mies yöt. Aikamoista viihdyttämistä se kyllä oli. Välillä keksittiin ihan tikusta asiaa, kuten laskettiin äidin ja Mintun sormia, tutkittiin äidin kädessä olevia erimuotoisia luomia, luettiin samaa kirjaa uudelleen ja uudelleen, kerättiin lattialle viskotut legot sataan kertaan takaisin kippoon, niistettiin nenää ja vietiin nenäliina erihienoon poljettavaan roskikseen....

Mutta pääasia on, että tyttö näyttäisi toipuneen..keuhkokuumeesta! Siitä taisikin olla tasan kolme vuotta aikaa, kun viimeksi olemme samaisella osastolla olleet myöskin keuhkokuumeen takia, silloin potilaana oli Pyry.

Nyt neidillä jatkuu antibioottikuuri. Lääkärin mukaan korvatkin olivat sitten kuitenkin loppupeleissä tulehtuneet molemmin puolin kotiinlähtötilanteessa katsottaessa. Enpä vaan enää ole pysynyt edes laskuissa mukana, että monesko ab-kuuri tuo muutaman kuukauden sisään edes on. Nyt sitten odottelemme uutta kutsua sairaalaan, tarkoituksena siis ainakin suorittaa korvien putkitus sekä luultavasti myös kitarisan poisto. Kummitäti oli uutta lähetettä sinne korvapolille nyt laittanutkin, että josko pystyisivät yhtään kiirehtimään asiaa. Olisihan se kiva, jos tuo neiti saataisiin sellaiseen kuntoon, että edes hetken aikaa pysyisi terveenä tai edes ilman korvatulehdusta.