Pyysin sairaalasta kotiutuessani kopiot papereistani/tiivistelmästä. Lääkäri (keski-ikäinen mies) silloin avasi kansioni ihmetellen ja todeten "no johan tänne on kertynyt paljon tavaraa".
Äsken niitä papereita luin...tässä katkelmia:

1.2.2006  "Potilaalle tilattu lisää verikokeita seuraavalle kierrolle otettaviksi. Niistä on soittoaika....
Keskusteltu vastaanoton jälkeen vielä erikoislääkärin kanssa. Jos kaikki labrat kunnossa, ei oikein hoitokeinoja vaan sitten vaan yritettävä uutta raskautta ja katsottava kuinka käy."
D: Abortus habitualis.

Eli tässä vaiheessa oli melkoisen lohduton tunnelma. Moni lääkäri ois varmaan jättänyt asian tähän. Onneksi kohdalle sattui pari mukavaakin lääkäriä.

29.3.2006  Soittoaika: " Lab-kokeet edelleen normaalit. Toistuvia keskenmenoja siis ollut, mielialakin hieman matala. TSH hieman ollut koholla subkliiniseen hypothyreoosiin sopien. Koska tämä voi keskenmenotaipumukseen vaikuttaa, aloitetaan Thyroxin-lääkitys...Tarvittaessa Thyroxin-annosta nostetaan, mikäli TSH ei ole normalisoitunut..."

Tässä vaiheessa labra-kontrollit siirtyivät terveyskeskukseen, jossa omalääkäri oli sitä mieltä ettei minulla mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa tosiaankaan ole. Mutta sanoi, että syö nyt tyroksiinia, kun ei siitä mitään haittaakaan ole.

Naistenpolin lääkärille puhelimessa sanoin, etten taida enää uskaltaa raskautta yrittää. Siksi kai papereihinkin kirjoittanut, että "mielialakin hieman matala". Olihan se aika matala, katkera, epätoivoinen...

Tuli kesä ja aurinko...mieleen hiipi se pieni jos-sana...jos vielä jaksaisi... ja "siitä se ajatus sitten lähti". Helppoa ei ollut, henkisesti varsinkaan. Lääkärissä tuli raskauden aikana käytyä enemmän kuin laki sallii. Vaan palkinto...ihana. Vai mitä? :)
Eihän ne ikävät kokemukset hetkessä unohdu. Kyllä ne muistaa lopun ikäänsä. Mutta, todettava on, että onneksi sitä kuitenkin "yritettiin vielä neljännen kerran ja katsottiin kuinka käy"!!!