Menettämisen pelko, se lienee yksi kaameimmista tunteista mitä äitiyteen liittyy. Ainakin minulla. Miten sitä välillä oikein pahaa tekee, kun ajattelee, mitä kaikkea kamalaa voisi mun pienille kullannupuille sattua. Ei sitä päivällä ehdi sellaisia murehtimaan, mutta joskus illalla väsyneenä alkaa kehitellä yhtä jos toista vaarapaikkaa ja tilannetta, missä lapsille vois sattua jotain. Ei sellaisia sais miettiä...

Kaikki lapseni ovat yhtä rakkaita minulle. Mutta kuitenkin joku pieni vivahde-ero tuossa rakkaudessa saattaa olla. Pienin lapsista tuntuu tällä hetkellä suurimmalta ihmeeltä ja häntä kohtaan menettämisen pelkokin on pahempaa. Esikoinen tuli "helposti",  niin helposti ,ettei sitä muistanut aina ihmeenä ajatella. Hän oli harjoituskappale, hänen kanssaan oltiin epävarmoja, opeteltiin...ei siinä ehtinyt ja osannut keskittyä ihmettelemään ja ihastelemaan. Tai osasi, mutta siitä ei tehnyt niin suurta numeroa. Eikä tuolla ole onneksi ollut muuta kuin korvatulehduksia riesanaan pienempänä  Keskimmäinen tuli jo vähän "hankalammin", helposti hänkin, mutta mutkia oli matkassa jo sen verran, että huomaan huolehtivani ja murehtivani hänestä helpommin. Ja ihottumaa ihmeteltiin jonkun aikaa, sekä pari pelottavaa keuhkokuumettakin on matkan varrella ollut.  Ja sitten tämä kuopus, aivan omassa luokassaan, jos mitataan murehtimiseni määrää. Ei sille vaan mitään voi, että lähtökohdat raskaudelle eivät olleet mitenkään helpot, eikä tätä ole auttanut yhtään tuo vaikea raskausaika. Alusta saakka huolta ja pelkoa, joka jatkuu...
Oli tuossa jo vähän pidempi jakso, kun ei ollut mitään ihmeempiä selvittelyn alla, ei odotettu mitään koetuloksia eikä muutakaan. Nyt on taas odottelua ainakin pari viikkoa, selviääkö mitään vaiko eikö. Ja jos selviää, niin mitä selviää. Toisaalta sitä on tottunut tähän, on epäilty yhtä jos toista harvinaisuutta ja mitään ei ole löytynyt. Joten melkein luotan siihen nytkin, ettei mitään löydy. Mutta kyllähän sitä aina miettii, itsekin, jos jotain kokeita on otettu, että mitäs jos jotain löytyykin.

Ostin Mintulle kirpparilta bodyn, jossa oli teksti "I am a miracle!", mun mielestä se sopii hänelle kuin nenä päähän. :) 

ps. Mintulla siis oli eilen ihotautipolilla käynti noiden ihossa olevien läiskien takia, yhdesä läiskästä selässä otettiin koepala, joka meni tutkittavaksi. Ei osannut lääkäri suoralta kädeltä sanoa, että mitä tuo vois olla. Joten odotellaan nyt, mitä patologi tuumaa. Yhden tikin sai neiti selkäänsä, joka pitäis ensi viikolla käydä poistattamassa.