Aihe jokseenkin intiimi, mutta olkoon.

Puolukkapäivät, punaiset paholaiset, rättipäivät, niagarat, "ne"-päivät...mitä muita niitä onkaan?
"Rakkaalla" lapsella on monta nimeä, paitsi ettei noita voi kyllä rakkaiksi kutsua. Puheessa ne ovat kyllä saaneet monen monituista kiertoilmausta, harva töksäyttää suoraan että mulla on kuukautiset tai menkat alkoi. Tai saattaa joku niinkin sanoa, minä yleensä käytän sanaa "ne", tietyllä äänenpainolla. Oma mies sen ainakin ymmärtää.

Mutta kuka "ne" on keksinyt? Kelle saan heristää sormea ja mutista pari ärräpäätä asian suhteen? Yläkerran herralle kenties? Ah, tätä naisena olon autuutta. Eikä "ne" ole edes vielä alkaneet ja nyt jo ärräpäät satelee. Monta viikkoa pientä nipistelyä mahassa, josta siis olen päätellyt, että keho alkaa taas valmistautua omaan sykliinsä, joka toistuu kuukaudesta toiseen, ****** (tässä kohdin pari sensoroitua voimasanaa). Nyt on viikon verran alavatsaa särkenyt enenevissä määrin ja turvottaa. Mutta mitään ei näy ei kuulu, vielä. Ja sitten kun näkyy, niin ei varmaan riitä mitkään kaapista löytyvät särkylääkkeet ja talosta on turha poistua kahden ensimmäisen päivän aikana. Tosin , ehkei vielä kannata maalata pirua seinälle, aina on jokainen synnytys muuttanut näitä naiseuden onnenpäiviä toisenlaisiksi. Mutta tästä ennekoivasta särystä voisi päätellä, ettei tällä kertaa olla menty ainakaan helpompaan suuntaan.

Olen myös siinä "onnekkaassa" asemassa, että joko kipukynnykseni on kovin matala tai sitten ovulaationi hyvin voimallinen, sillä särkyä ja kipuilua pitää kestää myös kierron keskivaiheilla.  Vaikka odotusaika ja imetysaika ovat hormonimylläkän takia nekin rankkoja, ei tänä aikana ole ollut kyllä yhtään ikävä "niitä", puolukkapäiviä. Ihan vaan jo "niiden" poissapysymisenkin takia sitä voisi haluta olla raskaana taas jossain vaiheessa. Mutta ehkei tuo ole kuitenkaan se paras syy hankkia lisää perheenlisäystä. :)

*muoks*  Pitää vielä hehkuttaa, että luojan kiitos, mulla ei tuo hormonitoiminta palaudu kovin äkkiä synnytyksen jälkeen. Kun kuulee, miten joillain, imetyksestä huolimatta, alkaa "ne" neljä viikkoa synnytyksestä eli suoraan jälkivuodon päätyttyä. Meidän kirppu on melkein 10kk ja vielä ei ole tosiaan alkanut,mutta varoittelee  ja valmistelee mua tuolla mahasäryllä.
Ja, tulipa tuossa mieleeni, että kyllähän mä pisimmillään olen 3 vuotta ollut ilman "niitä". Esikoisen odotus ja -imetysaika jatkui hetimiten keskimmäisen odotus- ja imetysajalla. :)  Joitakin hämmästyneitä katseita siinä tuli kun yrittivät neuvolakorttiin kärttää viimeisten kk alkamisajankohtaa, vaan kun ei sellaista ollut.