Kyllä taas pysyy nurkat ja lattiat pölyttöminä kun niitä luuttuaa yksi seikkailuja metsästävä neiti. :)
Okei, ehkä tää onkin taas se vaihe jolloin mun pitäis kaivaa imuria kaapista entistä tiheämpään. Jos vaan jaksais. Tällä hetkellä voimia verottaa kolmisen viikkoa kestänyt köhä ja sen seurauksena revähtänyt (?) kylkilihas. Eilen illalla pienen yskänpuuskan tullessa uikutin sohvalla, sen verran inhasti jokainen yskäisy vihlaisi tissin vierestä.
Mutta niin,takaisin asiaan. Parisen viikkoa on Minttu kierien ja pyörien päässyt tutkimaan maailmaa. Viime perjantaina sitten löytyi se  ykkösvaihde eteenpäin. Tänään jo oli haivattavissa kakkosvaihdetta. Eiköhän se lähipäivinä löydy se vitonenkin ja neitiä ei näy enää missään. Nyt jo on saatu kuulla kiljahduksia sieltä täältä tyyliin "voi ei, apua, Minttu syö paperia...". Nämä on niitä hetkiä jolloin on samalla hetkellä sekä ylpeä uuden taidon oppineesta vauvastaan ja samalla miettii että olishan tuo saanut vielä hetken pysyä paikallaan niin oltais päästy helpommalle. :)