Kauheeta palkkasotaa käydään julkisuudessa. Nyt on sisar hento valkoisesta tullut joidenkin mielestä sisar ahne valkoinen. Mutta ei tästä sen enempää. Mietteliääksi se kyllä vetää....Nyt pitäis sitten päättää, että onko kutsumus vaiko eikö. Ihan pöllöltä välillä tuntuu, että olen lukemassa alaa, josta saisin vähemmän palkkaa kuin insinöörin hommista. Ja tällä hetkellä kun tuntuu tuo kutsumuskin olevan jossain hyvin kaukana.

Tänään kävi ekan kerran mielessä koulun keskeyttäminen. Tai ensin oikeastaan harjoittelun siirtäminen ja opintojen tauolle laittaminen kevään osalta. Eikä näihin ajatuksiini siis vaikuttanut palkka tai raha mitenkään.
Vaan se, kun kävin perhekerhossa ollessamme vessasta hakemassa paperia ja tulin kyökkien pois, sillä siellä haisi ihan kaamee pa****. Miten ihmeessä mä voin kuuna päivänä mennä vanhainkotiin harjoitteluun vaihtamaan aikuisten ihmisten vaippoja!?!?!? Mitä jos multa tulee oksa? Mä EN enää ole ollenkaan varma, että pystynkö sinne menemään. Pelottaa koko paikka, ahdistaa. Mä halusin tälle alalle sen takia, että pääsisin jollekin LASTEN osastolle töihin tai johonkin poliklinikalle tai äitiys- ja lastenneuvolaan tai työterveyshuoltoon. Miks mun pitää mennä EKAAN harjoitteluun vanhainkotiin, paikkaan, josta on jäänyt lapsuusvuosilta joku trauma. Kummittelemaan on myös jäänyt erään tuttuni kertoma tarina. Hän oli opiskellut terveydenhoitoalan oppilaitoiksessa, ollut vanhainkodissa harjoittelussa ja väitti minulle, että ensimmäisen vaipanvaihdon aikana kolme opiskelijaa oli lähtenyt kesken pois ja hän sekä monia muita lopettaneet koulun kesken tuon ensimmäisen harjoittelun jälkeen. Voiko se olla totta? Omasta luokastani ei ole keskeyttänyt kuin yksi, syytä en tiedä.

Mutta, jos koko homma kaatuu tähän niin jo on prkl. Saa nauraa ja saa ajatella, että teen kärpäsestä härkäsen. Mutta, mä näen öisin painajaisia siitä, että vaihdan jollekin vanhukselle vaippaa ja alan itse yrpätä...tai , syötän jotakuta ja hän sylkee päälleni tai osastolla on joku agressiivinen vanha setä joka huutaa, kiroilee ja syljeskelee joka paikkaan. APUA. Sellanen kuva mulla ko. paikasta on. Mä tiedän, että on herttasia vanhoja ihmisiä olemassa ja tiedän, että joskus mustakin tulee vanha. Mutta siltikin, tää kynnys vanhainkodin ovella on KORKEA. Jos mun käskettäis mennä vaikka huomenna harjoitteluun johonkin lastenosastolle, mua jännittäis, mutta olisin myös innoissani...
Mutta, mä tiedän mikä tässä hommassa myöskin mättää. Se, että lapsista mulla on oikeasti kokemusta, vanhuksista taas ei. Siksi vanhusten hoitaminen pelottaa mua. Mä tiedän, että ihmisiä ollaan kaikki. Eikä ne vanhainkotien asukkaat varmaankaan tässä se asian ydin ole, vaan se koko laitos, kun siitä paikasta on jäänyt joku trauma. Lapsena se paikka tuntui niiiiin pelottavalta ja sen jälkeen siellä ei ole tullut vierailtua ja varmaan ne lapsuuden muistot on aikojen saatossa nousseet kauheudessaan potenssiin 10. Eli sikälikin pitäis mennä avoimin mielin harjoitteluun, mutta silti pelottaa. Jos mä olenkin ihan liiaksi hieno pieru tai yrppäysrefleksi liian kova, ettei musta ole sellaiseen perushoitamiseen ollenkaan?
Kyllä hattua nostan korkealle niille ihmisille, jotka päivästä toiseen jaksavat raskasta työtä ko. laitoksissa tehdä!!!! Hienoa työtä teette, toivottavasti osaan ottaa teistä mallia!!!

Niinpä, mulla on nyt tämä ja huominen päivä aikaa päättää tulevaisuudestani. Tämä siksi, että opettaja on tällä viikolla luvannut varata mulle harjoittelupaikan vanhainkodista, kunhan ensin olen varma, että sinne olen menossa.

*Piti käydä vähän muokkaamassa tekstiä, en tosin tiedä onko se vieläkään hyvä, vaan saako tuosta nyt aivan väärän käsityksen*