Perjantaina tein lasten kanssa ex-tempore reissun Vammalaan, Herra Hakkaraisen taloon. Reissu sujui ihan kivasti, vaikka ainahan se etukäteen jännittää, että miten kaikki kolmen lapsen kanssa sujuu. Varsinkin, kun sitä aina välillä täytyy pysähtyä mm. imettämään Minttua ja sillä aikaa noi pari isompaa saattaa livahtaa karkuteille. Ensin oli tämän naisen suuntavaisto vähän hukassa ja oli hankaluuksia tajuta, että mitä kauttaa sinne Vammalaan oikein ajetaan. Mutta perille päästiin tunnin ajomatkan jälkeen. Talossa oli ihan kivasti tekemistä. Ei se iso ollut, mutta hienosti tehtyjä yksityiskohtia oli. Pyry ei ehkä päässyt talosta nauttimaan ihan täysillä, sillä yläkerran ritarihuoneen "lohikäärmeen" mörinä sekä susien ulvonta pelottivat häntä niin, että tämä vain uikutti sormet suussa siinä yläaulassa. Ritarihuoneessa onneksi uskalsi hetken aikaa leikkiä miekalla ja kilvellä. Alakerran avaruushuonekin oli aluksi jännä paikka, mutta pikku hiljaa nuorimies vapautui ja touhusi jo ihan täysillä. Iso plussa paikalle tuli isosta vessasta, jossa oli vauvanhoitotaso sekä kertakäyttöisiä vaipanvaihtoalustoja! Löytyipä siitä vessasta puu ja käärmekin :)

Sieltä sitten kiiruhdettiin etsimään paikallista traktori-ja automuseota, jonka bongasin Vammalan esitteestä. Noh, tulipa sekin nähtyä. Iso halli täynnä vanhoja traktoreita ja autoja. Ajattelin, että Pyry olisi siitä tykännyt. Mutta siinä vaiheessa lapset jo vähän ylikierroksilla ja lähinnä juoksivat pitkin hallin käytäviä. Mintullakin oli KOVA nälkä, joten poistuimme paikalta melko pikaisesti. Olipa siinä ollut jollain miehellä keräämistä kun oli yli 130 vanhaa ajokkia sinne halliin haalinut. Ihan hienoja ne olivat, mutta olisin minä sen 5e pääsylipun hinnan sittenkin sijoittanut jonnekin muualle.

Koko päivä oli mennyt parin sämpylän voimin. Oli huutava nälkä kaikilla. Päätin kuitenkin ajaa 30km matkan Kiikoisten abc:lle syömään. Oli tekemistä, että sain pidettyä Pyryn hereillä. Ukkonenkin oli jyrähdellyt siellä täällä ja abc:n valot olivat kuin Discossa, eli ilmeisesti ukkosen johdosta sähköt menivät aina välillä pois päältä. Siinä tutkalin  valotaululta annoksia ja koin reissun huvittavimman hetken, joka vetää vieläkin suupielet ylöspäin. Sinne tupsahti joukko armeijapoikia, joista yksi kysyi minulta, että olenko jonossa. Sanoin, että en ole vaan mietin vielä mitä otamme. Samassa huomasin, miten Pyry oli mennyt vähän sivummalle tutkimaan jäätelöaltaan sisältöä. Käännyin ja aloin huutamaan, että Pyryy tänneee, Pyryy. Kuulen takaani jämäkät sanat, "tässä, PAIKALLA". Ensin en reagoinut niihin mitenkään, sitten tajuan, että ihan kuin joku sanoisi jotain MINULLE. Käännyn ja näen edessäni tämän armeijapojan seisomassa suorasssa ryhdissä. Katson tätä vähän hämmästyneena ja kysyn, että "niin mitä, missä". Jolloin pojan ryhti vähän lässähtää ja tämä toteaa, että "huusitko sinä jotain pienempää Pyryä", jolloin nyökkään hymyillen ja viittoilen omaa Pyryäni kohti, joka edelleen huudoista huolimatta on nenä kiinni jäätelöaltaassa. Noh, ainakin on hyvin mennyt armeijapojalle oppi perille, kun heti ilmoittautui paikallaolevaksi kuullessaan nimensä. :)  Saattoi se minun asustuksenikin vähän hämätä, kun jalassa oli vaaleanvihreät housut ja päällä armyvihreähkö t-paita, tosin kädessäni kannoin turvakaukaloa, joka ei sitten ihan siihen kuvaan sitten sopinut. Olis se kiva, jos omatkin lapset heti ilmoittautuisivat ja vetäisivät asennon, kun ekan kerran niitä jossain karjun!

Kuvia reissusta luvassa, jahka saan ne koneelle...