Hiiiiitaasti mutta varmasti kasvetaan. Tänään kävimme jälleen labrassa vähän itkemässä. Eipä auttanut tutti tällä kertaa yhtään vaan neitonen testaili äänijänteitään kiitettävästi. Siinä sitten yritin lohduttavia sanoja supattaa neidin korvaan samalla kun katselin miten labran täti puristeli sormesta verta putkiloon. Mutta jälleen kerran onnistuimme tarvittavan näytteen ottamaan. Samalla reissulla sitten poikkesimme koululla jättämässä ilmoittautumislapun ensi viikon tenttiin. Pari opettajaa siinä matkan varrella pysähtyi juttelemaan tuokioksi.
Päivällä sitten soittelin taas lääkärille vastasyntyneiden osastolle. Hemoglobiini oli tällä erää pysynyt ihan hyvänä! Ja paljon sen kummempaa ei sitten tuon puhelinsoiton aikana selvinnyt, sillä geenitestin vastausta ei olut vieläkään tullut. Uusi soitto maanantaina, jos vastausta ei ole silloinkaan saatavilla, soittelee lääkäri ilmeisesti Helsinkiin ja kyselee, milloin näyte mahdollisesti tutkitaan.
Ilmavaivaa Mintulla riittää...on aika hurjan kuuloista kun öisin äitiyspakkauslaatikossa pieni vauva paukuttelee niinkuin aikuinen. Ja se ilma mahassa sattuu ja itkuttaa. Harmittaa, kun ei oikein mitenkään voi auttaa. Toivottavasti nuo itkut ja masuvaivat ajan kanssa helpottavat.
Tässä vielä kuva näin vähän jälkikäteen ristiäisistä...ihan pikkuisen iso oli tuo kastemekko, kädet ovat tuolla jossain hihojen uumenissa.
Kommentit