Siinäpä pulma, jota yritin viime yönä ratkoa valvoessani ensin oman huonon nukahtamiskykyni takia ja sen jälkeen kuunnellen levottomasti ähisevää ja pyörivää vauvaa. Vaan ratkaisua ei löytynyt, tietenkään. Olisi hyvä homma, jos pystyisin muutaman kurssin syksyn aikana opiskelemaan. Luulen että päänuppini tarvitsisi sen verran aivojumppaa sekä muiden ihmisten seuraa. En myöskään enää nykyisin ole ollenkaan talvi-ihminen, joten helposti mökkiinnyn talvella enkä saa aikaiseksi lähdettyä mihinkään lasten kanssa. Näin ollen olisi hyvä, jos nuo isommat pääsisivät parina päivänä hoitopaikkaan (sikäli mikäli se paikka edes järjestyy)  ja minä ehkä käymään koululla. Mutta, mistä tosiaan vauvalle vahti n. 6-9 tunniksi viikossa. Ei ole noita sukulaisia täällä ja kavereitakin kovin vähän, eikä sitä kehtaa alkaa niiltäkään pyytämään lapsenvahtia. Joten, eipä se varmaan auta kuin olla opiskelematta. Vielä elättelen silti toiveita, että jostain taivaalta tupsahtaa eteeni luotettava lapsenvahti kuin Maija Poppanen ikään.

Viime yönä tässä ihan lähellä PAUKAHTI. Siis oli kerrassaan minimaalisen lyhyt ukonilma, jos toki voimakas. Ilmeisesti kaikenmaailman energiat latautuivat siihen yhteen salamaniskuun. Meidän perheestä heräsivät melkein kaikki. Milla oli aivan hätää kärsimässä ja peloissaan. Mies sitten meni tämän viereen nukkumaan vedettyään ensin kaikki tepselit seinästä. Mihinkähän se salama mahtoi iskeä? Kyllä sen jälkeen pelotti, että kohta kosahtaa tähän meidän taloon, sydän hakkas hetken aikaa miljoonaa siinä Mintun vieressä maatessani.

Miehellä on ollu jo viime viikko lomaa. Olimme siis koko viikon maalla. Nyt on vielä tämä ja ensi viikko lomaa, tai oikeestaan "lomaa". Nyt on yrittänyt ahertaa autotallin kimpussa, la-su on keikalla ja ensi viikolla myöskin keikalla to-su. Että se siitä lomailusta. ONNEKSI silloin jo kesäkuun puolivälissä käytiin  laivareissulla. Muuta reissua ei ehditä tänä kesänä enää tekemään. No, eipä kyllä olisi rahaakaan.