Sattuneesta syystä kerrankin on aikaa kirjoitella. Tässä sitä istutaan/maataan sängyllä läppärin kanssa ja tylsistytään. Vatsapöpö on kaatanut meidän perheestä osan petiin kolmen päivän välein. Viime viikolla keskimmäinen oli yhtenä iltana valittanut mahaansa ja istunut vati sylissä pitkän aikaa. Mieskin jo mulle "töihin" viestitteli, että kotona kaivattais oksulääkettä. Mutta kun tulin kotiin, nukkui keskimmäinen jo rauhallisesti sängyssään ja aamulla olo oli jo parempi. Näinköhän meillä tuo miesväki sitten omaa paremman vastustuskyvyn kuin naisväki, tuo ukkokultani kun ei koskaan ole vatsatautiin sairastunut, ja hyvä niin! Milla sitten sairasti tällä viikolla yhden yön, mies oli kotona kaksi päivää kolmen lapsen kanssa ja minä istuin koulussa luennoilla. Eilen vielä sinnittelin koulussa ja lapset hoitopaikassa, mutta sitten oli pakko antaa periksi, hakea mies ajoissa töistä ja lapset hoidosta. Siitä lähtien olenkin sitten ollut enemmän ja vähemmän huonovointinen, mutta nyt näyttäisi taas elämä voittavan. Harmittaa kyllä, että pitää pääsiäisenä sairastaa, mieskin on ky*** ottassa, kun ulkona olis niin ihana ilma ja olis tahtonut mennä puumettään kaatamaa meille terassivärkkiä.

Harjoittelukin oli ja meni, pysyin kuin pysyinkin koko sen ajan terveenä ja sain tarvittavat harjoittelutunnit kasaan. Viisi viikkoa meni taas loppujen lopuksi niin nopsasti, paljon jäi oppimatta ja kauemmankin olisin siellä ollut. Haastava paikka tietysti tuo vastasyntyneiden teho on, varsinkin juuri se tehohuone siellä. Enkä tiedä olisko musta ihan siihen tehohoitotyöhön, koska siinä pitää olla NOPEA, TARKKA ja VIISAS. Mutta siellä osaston puolella ehkä pärjäisin ja tykkäisinkin olla. Vastasyntyneitä on kiva hoitaa, varsinkin silloin, kun heidän vanhempansa eivät ole paikalla. :)  Heille voi höpötellä kaikenlaista, eikä tarvi niin välittää, että mitä sitä puhelee. Yövuorossakin oli kiva olla, kun sai ihan rauhassa (ei ollut onneksi kiirettä sillon) hoidella vauveleita. Tosin toisen yön olin tehohuoneessa, jollon äksöniä riitti enemmän, mutta toisaalta se oli hyväkin, ei ehtinyt niin väsy iskeä aamuyön tunteina.

Harjoittelu oli muutenkin kaikin puolin avartava ja kasvattava kokemus. Tuli nähtyä monenlaisia vauvoja ja vanhempiakin. Kaksi ekaa harjottelupäivää oli kyllä aika tunnerikkaita, kun omat vuoden takaiset kokemukset kyllä hyökkäsivät päälle sillä hetkellä kun näin sen tehohuoneen ja ne keskoskaapit siellä ja sen kohdan, jossa Minttu oli siellä ollessaan. Mutta ne tunteet menivät nopsasti ohi. Ja kun loppuvaiheessa näin pari rankkaakin "kohtaloa" tuolla osastolla, niin se antoi kyllä hyvää näkökulmaa itselle. Paljon huonomminkin olis voinut siis olla ja me ollaan Mintun kanssa päästy kuitenkin suht vähällä. Hän on kuitenkin ollut alusta  asti elossa, pirteä ja hyväkuntoinen, toisin kuin ne pari pientä vauvaa, jotka näin niin elottomana, harmaana, hengittämättömänä ennen kuin heidät jouduttiin intuboimaan. Tunteita siis laidasta laitaan, ihania hetkiä taas olivat ne, kun pienenä keskosena syntyneet kotiutuivat 2-3kk sairaalassaolon jälkeen hyväkuntoisina.

Olen miettinyt suuntautumisvaihtoehdon vaihtamistakin, tai toki haluan edelleen terveydenhoitajankin pätevyyden,mutta haluisin myös suorittaa sairaanhoitajan syventävän harjoittelun jossain lastenosastolla, niin että pääsisin vielä paremmin perehtymään tuohon sairaiden lasten hoitamiseen. Mutta katsotaan nyt miten tässä opiskelujen kanssa edetään.
Syksyllä kai jatkuu taas, ja oma esikoinenkin aloittaa koulua syksyllä esikoulun merkeissä. Niin se aika vaan menee, kohta hänkin on jo koulutaipaleella *snif*. Sen takia ajattelinkin olla nyt koko kesän lasten kanssa ihan vaan kotosalla, vaikka monet onkin kysyneet, että enkö mitään kesätöitä ole hakenut, että sais vähän työkokemustakin alalta. Lapset on kuitenkin vaan niin pienen hetken pieniä, kyllä kai mä vielä ehdin töissäkin olemaan, hope so.  Muutenkin kiva nyt kiireen jälkeen rauhottua kesäksi. Tässä nyt vielä pari kuukautta tsempattavaa , opiskelua ja tenttejä, jos sit hetkeks helpottais. Minttukin nyt sit aloitti hoitopaikassa eilen ja ovat kaikki kolme ipanaa samassa paikassa kolmena päivänä viikossa, syksyksi pitäisi sitten miettiä heille hoitopaikkaa lähempää kotia, jos vaan paikkoja on. Millakin sen eskarin takia tarvii päiväkotipaikan, täällä vaan lapsiperheet lisääntyy tällä meidän alueella ja hoitopaikoista pula, joten mitenköhän mahtaa käydä hoitopaikan suhteen, saadaanko kaikki lapset samaan paikkaan ja just siihen pväkotiin mihin haluttais. Katsotaan miten käy.

Minttukin sit täytti tässä välissä 1v.!!!! Mutta siitä siten toisessa postauksessa kuvan kera.