Meillä näköjään lapset harrastavat sitä puuhaa, jota kaiketi PITÄIS aikuisten tehdä. No, hyvä, että joku meillä tämän sentään hoitaa. Tosin jotkut suunnitelmat saattavat olla hivenen saavuttamattomissa olevia, kuten tämä seuraava.
Olimme lähdössä kerhoon, lapset istuivat jo kaikki takapenkillä. Milla aloitti sitten pohtimaan, että mitä sitten tehdään kun muutetaan tästä talosta pois (ja huom. mistään muuttamisesta ei ole ollut puhetta). Neiti pohti, että seuraavaksi iskä rakentaa sitten linnan. Siitähän sitten Pyrykin innostui ja meinasi, että pitää tosiaan ostaa niitä linnan osia. Eikä innostus laantunut, vaikka yritin varovasti kertoa, että linna saattaisi olla äidin ja iskän kukkarolle turhan kallis.

Esikoisellamme lienee jonkin sortin vauvakuume. Hän tuli muutama päivä sitten taputtelemaan mahaani ja totesi sen kasvaneen ihan selvästi. Minä tietysti nauraen kysyin, että olenko kenties lihonut, mutta tähän neitonen vain jatkoi, että meille syntyy sitten seuraavaksi poika. Eikä tämä ollut ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään kerta, kun hän tulee mahani kasvua ihmettelemään. Ja todettakoon tähän, että se ei ole kasvanut..ainakaan en tunnusta lihoneeni, vaaka näyttää samoja lukemia kuin aina ennenkin! :)

Sitten tämän päivän pohdinnat. Tässä on vähän mietitty työhuoneen muuttamista Mintun huoneeksi jne. , mutta mitään asian suhteen ei olla vielä tehty (työhuone on siniharmaa, eikä kukaan jaksaisi sitä lähteä uudelleen tapetoimaan tai maalaamaan).  Milla ja Pyry sitten kahdestaan asiaa tänään pohtivat. Milla totesi,että hänen huoneeseensa sopii hyvin kerrossänky. Pyryn mielestä hänenkin huoneeseensa sellainen mahtuisi. Milla sitten keksi ratkaisun, kuulemma voisi hankkia sellaisen KOLMIkerroksisen sängyn hänen huoneeseensa, niin sitten voisi Pyryn huoneen ottaa vallan pois käytöstä. ;)  Mikäs siinä sitten, voitaiskin miehen kanssa sitten siirtää työhuoneemme vähän isompaan huoneeseen.

Mutta näköjään, JOS lapset saisivat päättää, me asuttais isossa linnassa, perheessä olis MONTA lasta ja talo olisi täynnänsä kerrossänkyjä. Tai oikeestaan, mehän mahduttais ihan pieneenkin linnaan, ei tarvittais kuin kaksi makkaria, jos kerran kaikki lapset haluais nukkumaan samaan huoneeseen. Vaan miten lieneis asian laita teini-iässä? Vieläköhän sitä silloin haluaisivat jakaa huoneensa sisarusten kanssa?