:) Heh. Ihan ekaksi Saaralle terkkuja, jos käyt täällä lukemassa. Vilkuttelin sulle (toivottavasti olit sinä?) eilen, kunpa olis ehtinyt tulla vaikka juttelemaan. Vaan meillä oli siinä taas oikein todellinen lentävä vaihto menossa miehen kanssa. Olin vienyt lapset kävellen kerhoon (lapset pyörällä, minä kävellen) päivällä. Kerho loppuu neljältä, mun piti olla luennolla myöskin neljältä. Miehen piti tulla vähän ennen neljää ja kävellä Mintun kanssa hakemaan lapset kerhosta ja mun mennä miehen tuomalla autolla luennolle. Vaan kellon ollessa kymmentä vaille neljä, ei ketään näkynyt mailla halmeilla. Siinä vaiheessa vasta tajuan, että munhan pitää lähteä juosten kerholle päin, muuten sinne ei kohta enää ehdi. Yritän tavoittaa miestä puhelimella, ei vastaa.
Kellon ollessa viittä vaille soittaa mies ja toteaa, että taidat olla jo matkalla kerholle päin. No toki olen, eihän sinne muuten enää ehditä. Mies lähtee kerholle päin, näkee mut, parkkaa auton käyvänä tien viereen, mä hyppään autoon ja mies jatkaa mun sijasta juoksua rattaiden kanssa. Mä ajan koululle, myöhässä, mies juoksee kerholle, saattaa olla hänkin myöhässä. Mutta lapset tuli haettua ja mä ehdin luennolle, vaikkakin siis myöhässä. Ovat saaneet luokkakaverit tottua siihen, että jos mä tunnille tulen, tulen luultavasti aina myöhässä. Mutta ymmärtänevät sen, kun ei sitä esim. tunnin ruokatauko oikein riitä kunnolla siihen, että käyn kotona ja imetän tuon nuorimmaisen.