Monen puhelinsoiton ja sekaannusten jälkeen, vihdoin eilen saimme geenitestin tuloksen. Suomalaiseen tautiperimään kuuluvaa laktoosin imeytymishäiriön aiheuttavaa geeniä ei Mintulta löytynyt. Näin olen tämä asia pitäisi nyt olla poissuljettu! Josko sitä nyt sitten uskaltaisi käydä ostamassa edes yhdet uudet imetysrintsikat, sitä kun on tähän asti yrittänyt pärjätä noilla monta vuotta vanhoilla kulahtaneilla ja venahtaneilla. Ei ole uskaltanut uusia käydä ostamassa, jos käyttöikä olisikin jäänyt kovin lyhyeksi. Jos tämä imetys nyt jatkuu ja maitoa vaan tulisi jatkossakin, niin kyllä tässä vielä ensi vuoden puolelle asti haluaisi imettää mieluusti.

Tulipa siinä sitten todettua taas, että ehkä olis ollut vähän helpompaa paperisotkujen kanssa, jos minä ja ukkeli oltais joskus käyty se papin Aamen kuuntelemassa. Sitä kun tosiaan oli nuo Mintun labratulokset "hukassa" sen takia, että sukunimi oli vaihtunut tässä matkan varrella ja olivat paperit olleet kuulemma väärän mapin välissä. Noh, onneksi vastaukset saatiin lopulta, ei tarvitse enää niitä odotella. Miehelle totesin illalla, että JOS meille vielä tulisi lisää lapsia, niin voisi harkita sitä ennen rengastautumista, ei tulisi enää näitä sukunimivaihdoksia. Mutta...ei vedetä tästä mitään johtopäätöksiä, ehkä nämä lapset on tässä ja sormukset jääköön kauppaan. Tosin, sikäli mikäli itseni tunnen, vauvakuume jäytää kroonisena, "onneksi" viimeisin raskaus oli hankalahko, ei ihan heti haluaisi sitäkään uudestaan kokea.Ja jostain tarvis ensin saada huomattavan paljon pidempi vieteri sekä lottovoitto ennenkuin vois mitään edes harkita. Eniten tähän perheeseen lisää lapsia tuntuu haluavan tuo esikoinen, sehän tässä taannoin totesi, että äidin maha taitaa taas kasvaa (ja ei, en ole lihonut), sieltä tulee kuulemma seuraavaksi poika. Tila-autojakin tuo on katsellut "sillä silmällä", sellainen olis kuulemma kiva, samoin iso punainen kaksikerroksinen talo (meidän talo on kuulemma vallan vääränvärinen). Tyytynemme nyt kuitenkin tähän mustikansiniseen taloomme, mun mielestä tämä on oikein kivan värinen. Tilaa tosin saisi olla vähän enemmän, ehkä, sitä en sitten tiedä kuka nekin lisäneliöt mahtais siivota, kun nytkin tekee tiukkaa kovin puhtaanapito.

Eilen oli muuten jokseenkin ihana päivä. Ainakin neuvolareissu veti tämän äidin suupieliä ylöspäin. Olihan outoa katsella vaakaa, kun lukema siinä ensimmäistä kertaa alkoi kolmosella!!! 3030gr ja 49,3cm. Huimaa...hih, mahtava rajapyykki saavutettu. Alkaa kirppu olemaan pikkuhiljaa normaalin vastasyntyneen kokoinen, tosin ikääkin on jo kohta 11viikkoa. Lääkäri tosiaan eilen aamulla soitteli sairaalasta, käski soittaa heti hänelle, jos painoa ei ole tullut. Mutta eipä tarvinnut soitella. Perjantaina sitten soittelen kuulumisia ja sovitaan varmaan jotain jatkosta. Ehkei enää tarvitse kerran viikossa punnituksella käydä, hemoglobiinia varmaan jossain vaiheessa taas kontrolloidaan. Ensi viikolla onkin sitten taas neuvolaa oikein urakaksi asti, Millalla tiistaina viisvuotis tarkastus, jossa kuulemma menee ainakin tunti ja vaatii keskittymistä monet tehtävät. Torstaina on sitten Mintulla neuvolalääkäri. Ja kesäkuun toisella viikolla on Millalla myös neuvolalääkäri. Viisvuotistarkastus onkin nykyään vähän isompi juttu. Otetaan pissanäyte, verenpaine ja lääkärikin siis katsoo. Mielenkiinnolla odotan, että miten mahtaa näytteenotot sujua.

Kouluakin on tullut taas vähän käytyä. Tai no, maanantaina olin tekemässä tenttiä. Ja jällleen kerran juuri tenttiä edeltävänä yönä Minttu päätti panna parastaan. Äidin ei tosiaankaan tarvitse nukkua ennen tenttiä vaan zombie habitus on paljon parempi lookki tenttiinmenoa varten. Yhdeltä neiti vielä jokelteli hoitopöydän vieressä olevalle smile-naamalle. Mitä retkotin sängyn reunalla ja torkahtelin välillä, havahtuen välillä siihen kuinka jossain aivojen sopukoissa kieppui anatomian kirjan lauseita. Sitten nukuttiin molemmat hetki, viideltä alkoi taas tuttu aamuähinä. Seitsemältä nousin ylös ja kahdeksalta olin tekemässä tenttiä joka meni yllättävän hyvin. Kiitos ja kumarrus anatomian opettajalle, joka ei harrasta mitään älyttömän vaikeita tenttejä!
Perjantaina olis vielä yksi koitos ennen kesää. Mutta enää ei jaksaisi kiinnostaa tenttiin lukeminen, ahdistaa jo ajatuskin...pakko tsempata, sitten alkaa loma, tai oikeastaan "loma", koska sitten koko ipanalauma on kotosalla näitä kovin lyhyitä vietereitä venyttämässä. :) Elokuun lopulla sitten jo olis taas kouluhommeleita, sikäli mikäli saan jotenkin järjestymään lapsenvahtiasioita.Stressiä pukkaa...