Òisko mahdollista järjestää? Vai miten näitä oikein nauhoittaisi niin , että näistä vois jälkikäteenkin nauttia, eikä tarvis varsinaista vauvamahaa enää hankkia? Kyllä tätä ihanuutta vois aina sillon tällöin päästä kokemaan. Ainakin mun mielestä tämä on se raskauden wau-vaihe, ainakin jossain määrin. Jos ei oteta lukuun mm. pahenevia suonikohjuja ja särkyjä toisessa jalassa, närästystä, supistuksia, iskiassärkyä, väsymystä, unettomuutta, levottomuutta, öklöoloa, lyhentynyttä pinnaa tai ahdistavaa pikku jalkaa tuolla jossain kylkiluideni välissä tai alapään uumeniin porautuvaa pikkuruista pääkalloa, josta saa koko ajan olla huolissaan milloin se päättää ihan vallan väärälle puolelle mahaa pyrkiä. Mutta siis jos unohdetaan tämä kaikki ja keskitytään noihin ihaniin pieniin muksauksiin, joita tuntuu siellä täällä pitkin mahaa. Millon pieni käsi tai jalka viistää mahan puolelta toiselle, millon tuntuu säännöllinen nykinä kun pieni on saanut hikan, millon venytellään ja jumpataan... näitä riittää ja aina niitä pysähtyy yhtä ihmeissään kuulostelemaan. Joku pieni ihmisenalku kasvaa MUN mahassa ja elää siellä ihan omaa elämäänsä. Hui, se on sekä jännittävän ihanaa, että pelottavaa.

Kohta tämäkin on taas ohi, enkä mä olen valmis ja toisaalta olen niiiiiin valmis (jos taas kohta taipuis paremmin keräämään lasten vaatteet ja lelut ja roskat lattialta). Mutta, nyt en ole osannut hössöttää ollenkaan, tai siis valmistautua etukäteen. Sänky puuttuu vauvalta vallan, sitteriäkään ei ole ja tuplarattaatkin on vielä hommaamatta. Vaatevarasto on inventeeraamatta, vaatteille ja tavaroille ei ole kaappia hommattuna.... ja se pahin stressin aihe, AUTO...kun  SE OIKEA ei ole etsinnöistä huolimatta vastaamme ajellut. No, olishan se oikea varmaan helpommin löytynyt, jos vaikka jonain lauantaina ois onni osunut kohdalle ja lottovoitto tullut...vaan ei.

No, ehkä me ehditään..auto ja tavarat vielä hankkimaan,  on tässä vielä aikaa...luulisin.  Ja pärjätään me tälläkin varustuksella, mitä täällä jo valmiina on!! Että tervetuloa vaan.