Laiskottaa...näköjään, kun ei saa yhtään riviä kirjoitettua. Ja nytkin tämä kirjoittelu jäi tähän, pikku prinsessa huutelee ulkoa vaunuista...ei sitten tänään nukkunutkaan niin hyvän pitkiä päiväunia kuin yleensä. Joten kitinä päivä tiedossa..ehkä.

Jatkanpa kirjoittelua sitten tissitelyhetken jälkeen. Taisi Mintulla ollakin aikamoinen nälkä, joten siihen nälkään varmaan heräsi, tai sitten naapurin ruohonleikkuriin. Murrrr....

Mintulle kuuluu oikein hyvää. Ainakin päälisin puolin siltä vaikuttaisi, että hyvää kuuluu. Mintulta itseltään en vastausta asiaan saanut, vaikka sitä äsken tiedustelinkin. :)  Painoa on tullut nyt ihan kivasti n. 150-240gr viikossa. Rokotusta ei vielä olla annettu, ehkä tässä kuitenkin jossain vaiheessa se ensimmäinenkin piikki saadaa, kun noin kivasti on nyt paino noussut. Ehkei siihen viiden kilon rajan saavuttamiseen niin kauaa enää menekkään. Ensimmäisen kilon kanssa oli tiukassa painon tulo, seuraava kilo näyttäis tulevan jo paljon nopeammin eli taitaa neitonen kohta olla 4kg!  Eli painaa kaksi kertaa syntymäpainonsa verran. Pituutta on tullut n. 8cm. Hemoglobiini mitattiin ennen juhannusta, juhannusviikon keskiviikkona soitin taas lääkärille ja sain kuulla että hb oli laskenut. Onneksi oli vielä hyvästi yli tankkausrajan. Eli nyt sitten jatketaan lisäraudan antamista ja kontrolloidaan tuota hemoglobiiniarvoa. Siinä sitten lääkäri teki päätöksen, että haluaisi sittenkin Mintun sinne näytille jo ennen heinäkuun lopulle annettua aikaa. Ja sanoi, että tehtäisiin samalla myös vielä vatsa-alueen ultra. Lupasi, että sairaalalta sitten soitetaan maanantaina kun aika on saatu järjestymään. Vaan eipä kukaan soitellut ja parin päivän päästä soitin sinne itse ja lupasin sen päivän aikana soittaa ja kertoa, että missä mennään. Mutta eipä soiteltu ja kun sitten taas itse sinne soitin, niin sain kuulla, että sanelunauhat olivat menneet hukkaan (kirjoittajia kesälomalla ja puhtaaksikirjoituksessa ruuhkaa). Lopulta päädyin soittamaan lääkärillekin, joka sanoi että hänelle Mintun paperit oli juuri tuotu, eikä hän nyt tietenkään voi enää muistaa mitä viikko sitten on sanellut. Mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Mutta muisti kyllä suurinpiirtein mitä oli viikko takasin sovittu. No, lopulta sitten viime viikon perjantaina saimme Mintulle ajan ja nyt keskiviikkoaamuna mennään ultraan ja lääkäri kai myös katsoo neidin. Nyt vain itseä mietityttää, että mahtaako olla turha reissu. Nyt ihan muutaman päivän aikana on neitosen kakkaamistahti hidastunut ja ihan niin vihreää kakka ei taas ole ollut. Muutenkin tuo on nukkunut ihan mukavasti päiväunia ja tyytyväisenä leikkii pitkiä pätkiä puuhamatolla lelukaaren alla. Öisin syö yleensä kolmen tunnin välein. TOsin ainoastaan ekan unipätkän nukkuu kohtuu rauhallisesti, muuten unet on sellaista levotonta tuhtaamista ees taas. Välillä nenä tukossa, välillä kai ilma kiertää mahassa ja välillä on muuten vaan levoton. Mutta kun painokin nyt noussut ja ei enää ole sellaisia kovia itkukohtauksiakaan, niin luulenpa vähän, että tuo lääkärikäynti tosiaan on vähän turha. Mutta mennään nyt, kun kova homma tehtiin, että se aika saatiin järjestymään. Ja onhan se hyvä, että lääkäri katsoo, ei tarvi itse mitään miettiä ja murehtia.

Itsellä on taas vähän sellainen pää tyhjä olo...tai oikeestaan se on aika täynnä. Ajatuksia tulevaisuudesta. Mitä, milloin, missä, miksi ? Mitä teen, millon teen, missä..kannattaako se? Siis kannattaako esim. opiskelu, pitäisikö etsiä töitä, mitä töitä? Hankalaa...kun ei minulle ole koskaan tullut sellaista visiota  niinkuin esim. miehelläni joka jo hyvin varhain tiesi, että hän haluaa insinööriksi ja se hänestä tuli ja on siihen tyytyväinen. Minä vielä odotan, että se lamppu syttyy pääni päällä ja tajuan, että mitä minun kuuluu tehdä. Hiukan vain alkaa pelottamaan, että syttyykö se lamppu milloinkaa? Taitaa olla katkaisijassa jotain vikaa... Ainut asia minkä olen "tiennyt" on ollut se, että haluan lapsia ja tässä niitä nyt on, kolme pientä naperoa jaloissa pyörimässä. Nyt alkaa tuntua siltä, ettei ehkä isompaa perhettä jaksaisikaan pyörittää, vaikka kova haave vielä olisi siitä yhdestä pallerosta. Pitäisihän sitä nyt Mintullekin kaveri olla. :)
Mutta, jahka tämä univelka tästä taas joskus vähenee... katsotaan mitä mieltä sitä silloin on. Se lottovoittokin tosiaan edelleen saamatta, ennen sitä ei oikein voi kuin haaveilla tila-autosta..ja haaveeksi se taitaa jäädä. Mutta ooppeli kulkee ja sopu sijaa antaa, vielä kun saisi tuon hajalla olevan ilmastoinnin pelittämään, niin olisi kesähelteillä mukavampi matkustaa.